Uusi paradigma

 

"Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin."

- Nocturne (Eino Leino)

Erika totesi jo jonkun aikaa sitten luulevansa elämänsä olevan taitekohdassa. Sitä on varmaan yleisesti enemmänkin liikkeellä, sillä samanlainen fiilis on vallannut minutkin. Antiteesi on hiipinyt elämääni ja haastanut teesin. Nyt odottelen synteesiä ja toivon, että se on parempi kuin sitä edeltänyt teesi.
Voi myös olla, että näin ei ole tapahtumassa, vaan olen lukenut liikaa olemassaolon luonnetta pohtivaa filosofiaa lähiaikoina.
Joka tapauksessa on selvä, että ajatusmaailmani on ollut kovassa muutoksessa jo jonkun aikaa ja useat ulkoiset muuttujat ovat heittäneet lisää vettä myllyyn.

On mielenkiintoista seurata, miten terapia auttaa minua muodostamaan enemmän yhteyksiä erinäisten tapahtumien välille. Alan hahmottaa yhä selkeämmän kuvan siitä, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut, mutta sen lisäksi pystyn vetämään yhteyksiä monien vuosien takaisista tapahtumista nykypäivään. Juuri nyt kaikki on päivän selvää ja täydellisen järkeenkäypää - kuin näkisin oman elämäni etenevän teatterin näyttämöllä.

Linnanmäen Valokarnevaali 8.10.2011

Olen tuottanut pettymyksen vanhemmilleni. Yritän olla välittämättä siitä turhan paljon, sillä se on kuitenkin vasta esimakua niistä kaikista pettymyksistä, joita tulen vielä tuottamaan.

Tervetuloa takaisin
akvarellit, 18.9.2011

Terapiasopimus kunnossa, paperirumba Kelan kanssa on pantu aluilleen ja lääkärin B-lausunto tehty. Diagnoosini on ainakin alustavasti sama aikaisemminkin, mutta tällä kertaa höystettynä lievillä pakko-oireilla. Terapiaa on 1x45min/vko, ja mielelläni kävisin useamminkin, jos vain olisi aikaa. Terapia on saanut minut taas käsittelemään ajatuksiani, pannut ne liikkeelle oikein kunnolla.
Olen käynyt läpi kulunutta vuotta, ja miettinyt, missä kohtaa aloin flipata. Selkeää alkupistettä on tietenkin turha alkaa etsiä. En kuitenkaan enää tunne olevani aivan täysin tyhjän päällä.

Olen myös mietiskellyt, olisinko selvinnyt näin hyvin elämässäni, jos olisin ollut terve. Mielenterveyden häiriöt ovat saaneet minut pitämään itsekontrollista kiinni kynsin ja hampain, ja olen pystynyt piiskaamaan itsestäni hyviä tuloksia. Olisinko pärjännyt paremmin, jos olisin ollut terve, vai olisinko vaipunut itsesallivaan keskinkertaisuuteen?

I know of a Heaven, but honey, I know of a Hell

Teen aika harvoin itselleni suotuisia päätöksiä. Nyt olen kuitenkin tehnyt.
Keskeytän kurssin ensimmäistä, ja toivottavasti viimeistä kertaa lukioaikanani.

Päätin eilen keskeyttää englannin kirjallisuuskurssin. Kurssi, jonka takia saan kotona monta tuntia kestävän hysteerisen kohtauksen ei ole työpanokseni arvoinen. Kurssi, jonka tunnin jälkeen pakenen vessaan itkemään kymmeneksi minuutiksi.
Sinänsä minua harmittaa. Kurssi oli oikeasti mielenkiintoinen, ja pidin annetuista tehtävistä. Olisin myös halunnut osoittaa sekä itselleni että opettajalle, että pystyn suoriutumaan kurssin tavoitteista. Viimeisin tunti kuitenkin vakuutti minut siitä, että kurssi olisi mielenterveydelleni vaarallinen jatkossa. Koen tarpeeksi riittämättömyyden tunteita joka ainoa kerta katsoessani itseäni peiliin, enkä pidä välttämättömänä maksimoida niitä vapaaehtoisella kurssilla.

Mutta kuinka kertoa maikalle lopettavansa kurssin mielenterveydellisistä syistä? Abin on onneksi helppo keksiä tekosyitä. Kertauskurssit kuormittavat, pitää keskittyä ylppäreihin täysillä ja kirjoitusten jälkeen alkaa heti koeviikko, abitoimikunta vie aikaa... Totta nämäkin. Suurin syy on kuitenkin se, että pelkään päässäni napsahtavan juuri ennen enkun kirjoituksia soveltavan kurssin ja omien ongelmieni takia.

Mutta ei taaskaan huonoa ilman hyvää. Tuplattuani unilääkitykseni annostuksen, tuloksia on alkanut hitaasti mutta varmasti näkyä. Sammun nykyään noin tunnin päästä lääkkeiden ottamisesta. Aamulla on vähän pöhnäinen olo, mutta milloin ei muka olisi ollut. Terapiasopimukset on nekin lyöty lukkoon. Ja Sielun Veljet tanssittaa Tavastialla joulukuun puolenvälin tienoolla kahtena pä ivämääränä peräkkäin. Parempaa täysi-ikäistymislahjaa sitä ei olisi voinut toivoa, ei edes suomalaisilta muusikoilta.