Unohdin viimeisessä kirjoituksessani pohtia tekemäni mullistavan havainnon aiheuttamia ristiriitoja tulevaisuudensuunnitelmieni kanssa. Nyt teen niin.
Jos minun ei kerta haluta opiskelevan kuin pakollisen minimin verran, pitäisikö minun ihan vittuillakseni suorittaa ne 100 kurssia vai taipua ajan hengen mukaisesti ja luovuttaa?
Onko mitään järkeä kuluttaa pulpettia niin intohimoisesti, jos siitä ei ole mitään hyötyä?
Hyvistä numeroistahan ei ole minulle varsinaista hyötyä. Keskiarvosta voi olla hieman hyötyä korkeakouluun hakiessa, mutta pääsykokeessa tasainen kymppirivi ei kuitenkaan auta. Päättäri on suhteellisen piskuinen paperi yo-todistukseen verrattuna. Hyvät numerot eivät myöskään ole todiste lahjakkuudesta tai älykkyydestä eivätkä ne tee minusta hyvää ihmistä. Ne ovat vain numeroita, jotka kertovat minun hallinneen tietyn kurssin aiheet tiettynä hetkenä elämästäni, asteikolla 4-10. Ystäväni loukkaantuvat, kun koulu menee etusijalle elämässäni.
Koulu on ainoa asia, jossa pärjään.
Kanssaihmiset eivät arvosta sitä. Koululaitos ei arvosta sitä. Minäkään en arvosta sitä.
Voidaan siis pyyhkiä koulumenestys yli arvostettavana ja positiivisena piirteenä minussa.
Mitä jää jäljelle?
Ei mitään.
Jos minun ei kerta haluta opiskelevan kuin pakollisen minimin verran, pitäisikö minun ihan vittuillakseni suorittaa ne 100 kurssia vai taipua ajan hengen mukaisesti ja luovuttaa?
Onko mitään järkeä kuluttaa pulpettia niin intohimoisesti, jos siitä ei ole mitään hyötyä?
Hyvistä numeroistahan ei ole minulle varsinaista hyötyä. Keskiarvosta voi olla hieman hyötyä korkeakouluun hakiessa, mutta pääsykokeessa tasainen kymppirivi ei kuitenkaan auta. Päättäri on suhteellisen piskuinen paperi yo-todistukseen verrattuna. Hyvät numerot eivät myöskään ole todiste lahjakkuudesta tai älykkyydestä eivätkä ne tee minusta hyvää ihmistä. Ne ovat vain numeroita, jotka kertovat minun hallinneen tietyn kurssin aiheet tiettynä hetkenä elämästäni, asteikolla 4-10. Ystäväni loukkaantuvat, kun koulu menee etusijalle elämässäni.
Koulu on ainoa asia, jossa pärjään.
Kanssaihmiset eivät arvosta sitä. Koululaitos ei arvosta sitä. Minäkään en arvosta sitä.
Voidaan siis pyyhkiä koulumenestys yli arvostettavana ja positiivisena piirteenä minussa.
Mitä jää jäljelle?
Ei mitään.
1 x Rähinä:
Älä viitsi.
En minä ole sinun toverisi, koska pidän arvossa VAIN sinun koulumenestystäsi. Sinussa on uskomattoman paljon hyviä puolia, lahjoja ja taitoja koulumenestyksenkin lisäksi, jotka ovat vielä huomattavasti tärkeämpiä ominaisuuksia sinussa!
Olet taiteellinen, humoristinen, pidät arvossa mielestäni hyviä asioita/arvoja, osaat olla ihmisten kanssa ja jakaa heille tietojasi luontevasti, uskallat ja osaat olla oma itsesi. Lisäksi olet ulkonäöltäsi törkeän tyylikäs, sanoit itse mitä sanoit :DDD
Siinä ihan noin vain muutama esimerkki siitä, mitä sinusta jää jäljelle, jos koulu otetaan sinulta pois. Sinussa on paljon hyvää ja taidokasta, ja ne jotka eivät sitä huomaa, eivät huomiotasi ansaitse. Ja jos et itse sitä kykene käsittämään, olen puolestasi todella pahoillani, ja kehotan menemään hoitoon :DDDD
No ei, mutta koeta ymmärtää, ettei koulu ole todellakaan noin suuren stressin ja turhautumisen arvoista 8)
Lähetä kommentti