”Give us this day all that you showed me
the power and the glory ‘til thy kingdom comes
Give me all the storybook told me
the faith and the glory ‘til thy kingdom comes”
Harjoittelin englannin kokeeseen. Välillä sitä vain huomaa, mitä alitajunnassa lilluu.
Yritän ajatella, että minulla ei ole pakkomiellettä onnistumisen ja menestymisen suhteen. Kyseessä on pikemminkin vain yksi, yksinkertainen toive. Olla renessanssi-ihminen, uomo universale. Edes siinä mittakaavassa, missä nykyään on mahdollista.
Päätin tehdä palveluksen itselleni ja muille. Hakeuduin takaisin hoitoon. Katsotaan mitä on tehtävissä, jos on. En halua katsoa kolmantena persoonana itseäni kun tuhoan mahdollisuuteni onnistua tavoitteissani.
Mutta tämä on katkera paikka. Ehdin olla puolitoista vuotta ilman lääkitystä ja terapiaa, ja nyt en voi muuta kuin tuntea oloni epäonnistuneeksi. Ehkä en vain osaa olla onnellinen? En jaksaisi enää vetää mukaan yhteiskunta-korttiakaan.
"And just as my eyes start seeing
After all the pain
The twist in my life starts healing
Just to twist again
In stillness, in sorrow
Returns that softly sighing lament.
And just as the smile's returning
After all the pain
The fire inside stops burning
Just to burn again
In moments of madness
Returns that softly sighing lament"
0 x Rähinä:
Lähetä kommentti