maanantai, 16. toukokuuta 2011

Une nuit blanche

"Meine Damen und Herren, Mesdames et Messieurs, Ladies and Gentlemen...
Where are your troubles now? Forgotten?
I told you so. We have no troubles here.
Here, life is beautiful...
Girls are beautiful...
Even the orchestra is beautiful..."

En ole nukkunut varmaan kuukauteen kunnolla. Olen myös ollut jo pitkään enemmän tai vähemmän kipeänä. Kumpi on syy, kumpi on seuraus - sitä en tiedä. Tuntuu, kuin kevät irvailisi minulle tahallisesti. Kaikki puhkeaa vehreänä uuteen elämään ja minä käyn samaan aikaan kemosynteesillä. Koulujutut alkavat pikkuhiljaa jo hajottaa, enkä jaksaisi enää hetkeäkään. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa suurimmasta osasta tämän jakson kursseista. Silti koko ajan on kaikenlaista tehtävää sen ja sen aineen kurssille.
Stressaamisen ja unettomien öiden keskellä Svenska Teaternin Cabaret aiheutti uskomattoman katharsiksen. Puhuin koko loppuillan sujuvaa ruotsia huomaamattani ja huoleni olivat tosiaan poissa.
Pian stressi tuli kuitenkin takaisin.

Viikko sitten perjantaina kävin Amos Anderssonin taidemuseossa katsomassa Pauliina Turakka Purhosen näyttelyä. Uskon, että hänen vär
ikkäät akryylimaalauksensa vaikuttivat minuun alitajuisesti, koska sain samaisena iltana mahtavan kesäfiiliksen Frank Zappan ja Bacardi Breezerin saattelemina ja maalasin pitkästä aikaa ekspressiivisyyden huumaamana. Oli ihanaa tehdä jotain täysin itseään kontrolloimatta, turhia laskelmoimatta ja suunnittelematta. Vesivärinapit ohjasivat minua. Oliko tämä nyt se flow?



19.5.2011, akvarellit
"Where the samba takes you out of nowhere
and the background's fading out of focus

yes, the picture's changing every moment

and your destination - you don't know it."

0 x Rähinä: