Turku Odysseia 2011 (abridged), neo's PoV
Ruisrock meni aivan yhtä nopeasti kuin tulikin. Kolmeen päivään ehti mahtua kaikennäköistä tapahtumaa, jumalattomasti matkustamista julkisilla kulkuvälineillä, ajelua auringonnousua- ja lauskua kohti, lehmiä, hyttysiä ja kaikkea muuta - mitä nyt yleensä festareihin kuuluu.
Perjantain ohjelmaan kuului juna- ja bussimatkat Vantaalta Ruissaloon, rapea kävely mm. koko kylpyhuoneen sisältävää irtaimistoani kanniskellen, Ensimmäinen Kevätkääryle, festaritunnelman herääminen ja päivän päätyttyä uhkaavasti heiluva etuhammas. Musiikillisesti päivä oli aika bassovoittoinen. Primus oli mainio, Nekromantix oli mainio ja pitti oli erittäin mukava, Hurts toimi vastoin odotuksiani myös livenä, mutta siitä en päässyt yli, että Adam Anderson näytti tismalleen parikymmentä vuotta nuoremmalta Dave Gahanilta. Sain hullut flashbackit Depeche Moden keikasta, mutta vaaleanpunaisen ajatuskuplani rikkoi Hurtsin jotankuinkin yllättävä Il Divo -hetki.
Nojoo.Pelle Miljoona Oy oli myös bassovoittoinen ja The Prodigy oli niin bassovoittoinen, että maa tärisi jopa miksauskopin takana. Sain Voodoo Peoplen aikana täydellisen ruumiista irtautumis -kokemuksen strobojen ja basson yhteisvaikutuksesta. Olen muutenkin usein keikoilla joissain ylemmissä sfääreissä, mutta tällä kertaa en tuntenut kehoani - tätä tunnetta pullotettuna, kiitos.
Ajomatkat Turusta Köyliöön yöpymään olivat joka ilta vähintään Apocalypse, Now -tasoisia. Ensimmäisen festaripäivän jälkeen ajoimme auringonnousua kohti kuunnellen The Clashin Sandinista!a. Olimme Köyliössä puoli viiden aikaan aamulla. Pari tuntia unta, saunaan ja sitten ruokaa. Perinteinen festariruokavalioni koostuu kevätkääryleistä sekä Cheeriosesta, joihin voi yhdistää tilanteesta riippuen kaikkea omenapiirakasta keitettyyn kananmunaan (kuorineen). Aamukahvi juodaan aina lehmämukista, jonka nimi on Don.
Säkylässä lauantaina neljältä aamuyöllä
Don.
Lauantai oli suhteellisen rauhallinen festaripäivä. Suomalaista tarjontaa malliin Stam1na, Von Hertzen Brothers sekä Sweatmaster, joista kaksi viimeistä olen aina onnistunut missaamaan tähän asti. Parasta päivässä oli ehdottomasti bob hund, joka ylitti kaikki odotukseni ja olin jokseenkin pettynyt, kun bändin esiintymistä ei noteerattu Helsingin Sanomissa eikä edes Hufvudstadsbladetissa. Anna Calvista missasin puolet päällekkäisten aikataulujen ja aikataulusössintöjen takia, mutta hurmaavaltahan se kuullosti.
Takaisin Köyliöön, siellä saunaan, jossa oli ainakin 150 astetta lämmintä (palasaippua suli lattialle) ja extreme-saunan jälkeen omenapiirakka-kananmuna-Cheerioseja naamaan. Keskiyön jälkeen Oltermanni oli hauskaakin hauskempi juttu, etenkin kun siihen yhdisti Hurtsin tahtiin synkronoitua höyläyspantomiimia.
Sunnuntaina ohjelmassa oli pienellä lavalla Magenta Skycode ja parin sushintäyteisen tunnin jälkeen The Capital Beat. Ja ska toimii festareilla aina, ihan aina - hullaannuin kesähelteen ja saksofonin kohtalokkaasta yhdistelmästä jopa siinä määrin, että ostin bändin molemmat levyt. Viimeistään tässä vaiheessa festariviikonloppua tietyt festarien lainalaisuudet alkoivat puskea pintaan.
Takaisin Köyliöön, siellä saunaan, jossa oli ainakin 150 astetta lämmintä (palasaippua suli lattialle) ja extreme-saunan jälkeen omenapiirakka-kananmuna-Cheerioseja naamaan. Keskiyön jälkeen Oltermanni oli hauskaakin hauskempi juttu, etenkin kun siihen yhdisti Hurtsin tahtiin synkronoitua höyläyspantomiimia.
Sunnuntaina ohjelmassa oli pienellä lavalla Magenta Skycode ja parin sushintäyteisen tunnin jälkeen The Capital Beat. Ja ska toimii festareilla aina, ihan aina - hullaannuin kesähelteen ja saksofonin kohtalokkaasta yhdistelmästä jopa siinä määrin, että ostin bändin molemmat levyt. Viimeistään tässä vaiheessa festariviikonloppua tietyt festarien lainalaisuudet alkoivat puskea pintaan.
Kaikki mikä on mustaa muuttuu valkoiseksi ja kaikki mikä on valkoista muuttuu mustaksi, kunnes mustat ja valkoiset vaatekappaleet saavutt avat saman harmaan asteen.
Kevätkääryleitä ei voi välttää.
Tapaat hämmentyneen peuran ajomatkalla Köyliöön auringonlaskua tai -nousua kohti.
Cheeriosit eivät pysy suussa.
Sunnuntaina festareilla soittaa aina folk-bändi siinä välissä kun ei ole muuta kuunneltavaa.
Kevätkääryleitä ei voi välttää.
Tapaat hämmentyneen peuran ajomatkalla Köyliöön auringonlaskua tai -nousua kohti.
Cheeriosit eivät pysy suussa.
Sunnuntaina festareilla soittaa aina folk-bändi siinä välissä kun ei ole muuta kuunneltavaa.
The Capital Beatin jälkeen ohjelmassa oli Manu Chao La Ventura (jonka setin aikana törmäsin festarialueella ranskanmaikkaani) ja festariviikonlopun sulkijana Michael Monroe. Monroen bändi on parasta, mitä liikkuu kymmenellä jalalla rock-piireissä näin aikoina; biisimateriaali on erinomaista ja soittajat ensiluokkaisia.
Silti sain keikan jälkeen purettua ympäristööni rutkasti tunneydinjätettä, koska Gingerin lähdön jälkeen en enää tunne jumalan läsnäoloa. Ehkä joskus pääsen vielä yli tästä kompleksista, ja voin taas nauttia bändin elinvoimaisesta rytkeestä, mutta vähään aikaan se ei tule onnistumaan.
Silti sain keikan jälkeen purettua ympäristööni rutkasti tunneydinjätettä, koska Gingerin lähdön jälkeen en enää tunne jumalan läsnäoloa. Ehkä joskus pääsen vielä yli tästä kompleksista, ja voin taas nauttia bändin elinvoimaisesta rytkeestä, mutta vähään aikaan se ei tule onnistumaan.
Köyliö
(Klikkaa lehmiä ja lue tyhjentävä versio Turku Odysseiasta.)
(Klikkaa lehmiä ja lue tyhjentävä versio Turku Odysseiasta.)
0 x Rähinä:
Lähetä kommentti