Teen aika harvoin itselleni suotuisia päätöksiä. Nyt olen kuitenkin tehnyt.
Keskeytän kurssin ensimmäistä, ja toivottavasti viimeistä kertaa lukioaikanani.
Keskeytän kurssin ensimmäistä, ja toivottavasti viimeistä kertaa lukioaikanani.
Päätin eilen keskeyttää englannin kirjallisuuskurssin. Kurssi, jonka takia saan kotona monta tuntia kestävän hysteerisen kohtauksen ei ole työpanokseni arvoinen. Kurssi, jonka tunnin jälkeen pakenen vessaan itkemään kymmeneksi minuutiksi.
Sinänsä minua harmittaa. Kurssi oli oikeasti mielenkiintoinen, ja pidin annetuista tehtävistä. Olisin myös halunnut osoittaa sekä itselleni että opettajalle, että pystyn suoriutumaan kurssin tavoitteista. Viimeisin tunti kuitenkin vakuutti minut siitä, että kurssi olisi mielenterveydelleni vaarallinen jatkossa. Koen tarpeeksi riittämättömyyden tunteita joka ainoa kerta katsoessani itseäni peiliin, enkä pidä välttämättömänä maksimoida niitä vapaaehtoisella kurssilla.
Mutta kuinka kertoa maikalle lopettavansa kurssin mielenterveydellisistä syistä? Abin on onneksi helppo keksiä tekosyitä. Kertauskurssit kuormittavat, pitää keskittyä ylppäreihin täysillä ja kirjoitusten jälkeen alkaa heti koeviikko, abitoimikunta vie aikaa... Totta nämäkin. Suurin syy on kuitenkin se, että pelkään päässäni napsahtavan juuri ennen enkun kirjoituksia soveltavan kurssin ja omien ongelmieni takia.
Mutta ei taaskaan huonoa ilman hyvää. Tuplattuani unilääkitykseni annostuksen, tuloksia on alkanut hitaasti mutta varmasti näkyä. Sammun nykyään noin tunnin päästä lääkkeiden ottamisesta. Aamulla on vähän pöhnäinen olo, mutta milloin ei muka olisi ollut. Terapiasopimukset on nekin lyöty lukkoon. Ja Sielun Veljet tanssittaa Tavastialla joulukuun puolenvälin tienoolla kahtena pä ivämääränä peräkkäin. Parempaa täysi-ikäistymislahjaa sitä ei olisi voinut toivoa, ei edes suomalaisilta muusikoilta.
0 x Rähinä:
Lähetä kommentti