sunnuntai, 18. syyskuuta 2011

Olen tuottanut pettymyksen vanhemmilleni. Yritän olla välittämättä siitä turhan paljon, sillä se on kuitenkin vasta esimakua niistä kaikista pettymyksistä, joita tulen vielä tuottamaan.


Tervetuloa takaisin
akvarellit, 18.9.2011

Terapiasopimus kunnossa, paperirumba Kelan kanssa on pantu aluilleen ja lääkärin B-lausunto tehty. Diagnoosini on ainakin alustavasti sama aikaisemminkin, mutta tällä kertaa höystettynä lievillä pakko-oireilla. Terapiaa on 1x45min/vko, ja mielelläni kävisin useamminkin, jos vain olisi aikaa. Terapia on saanut minut taas käsittelemään ajatuksiani, pannut ne liikkeelle oikein kunnolla.
Olen käynyt läpi kulunutta vuotta, ja miettinyt, missä kohtaa aloin flipata. Selkeää alkupistettä on tietenkin turha alkaa etsiä. En kuitenkaan enää tunne olevani aivan täysin tyhjän päällä.

Olen myös mietiskellyt, olisinko selvinnyt näin hyvin elämässäni, jos olisin ollut terve. Mielenterveyden häiriöt ovat saaneet minut pitämään itsekontrollista kiinni kynsin ja hampain, ja olen pystynyt piiskaamaan itsestäni hyviä tuloksia. Olisinko pärjännyt paremmin, jos olisin ollut terve, vai olisinko vaipunut itsesallivaan keskinkertaisuuteen?

0 x Rähinä: